Mielenkiintoisena jälkituloksena stipendinjakotilaisuudesta sain jälkikäteen, kuitenkin jo noin viikko sitten, kutsun herra Katayaman 102-vuotissyntymäpäiväjuhliin, jotka pidetään ensi viikon maanantaina. Kyseessä on Japani-Suomi-yhteisön iäkäs puheenjohtaja, joka ei kyennyt osallistumaan itse stipendinjakotilaisuuteen oltuaan hetkellisesti silloin sairaana. Koska kyseessä on oiva tilaisuus luoda lisää kontakteja Japanissa ja harjoitella kieltä, otin kutsun luonnollisesti vastaan. Juhlat pidetään maanantai-iltana Jiyugaokassa, joka on noin puolen tunnin ajomatkan päässä Tokion keskustasta, mutta minulle on järkätty ilmeisesti oma autokyyti. Toistaiseksi on ollut vielä hankalaa totutella näin hyvään palveluun. Samaan aikaan toisaalla, opetettaessa englantia ammattilaispelaajille, minua kohdellaan ihan selvästi opettajana, ammattilaispelaajien aukoessa minulle ovia yms.. Kaikkeen sitä joutuu!

Tänään oli toinen kerta kun opetin englantia go-ammattilaisille. Tällä kertaa Kobayashi Chizu oli poissa, mikä tarkoitti ettei paikalla ollut ketään joka osaisi erityisen hyvin sekä japania että englantia. Kommunikaatio pelitti kuitenkin ihan hyvin, ja kun kieli pidettiin riittävän yksinkertaisena ja oleellisia go-termejä opeteltiin käyttämään, ammattilaiset saivat oikein mukavasti ilmaistua kommentteja peliin liittyen, jonka esitin. Kommentoitavaksi asettamani peli oli viime maanantaina go-salongissa pelaamani peli korkeatasoista amatööriä vastaan — lisään pelitiedoston vähän myöhemmin Go of Ten -blogiin. Opeteltavia englanninkielisiä go-termejä olivat mm. corner, side, centre, attachment, connection, cut, extension, n-space jump, invasion, complicated, difficult, “x is ahead”, fighting spirit.

Eilen pidin turistipäivän, koska tähän mennessä minulla ei ole vielä tullut ihan liikaa katsottua Tokiota läpi. Otin suunnaksi Harajukun, Tokion ns. muotikaupunginosan, joka jäi minulla viime Tokion-reissulla väliin. Alun perin ajattelin katsella vain vähän ympärilleni siellä, ja käväistä Uniqlon vaatekaupassa josta saa mm. purkitettuja paitoja, mutta Harajukun juna-asemalta poistuttuani hoksasin että lähistöllä oli kiinnostavan näköinen metsä. Tutkin tilannetta, ja paljastui että kyseessä oli Meiji-temppeliä ympäröivä 100 000 käsin istutettua puuta sisältävä alue. Minun ei tietenkään auttanut kuin käydä tarkastamassa temppeli läpi. Tässä jokunen kuva matkalta:

Meiji-temppelin metsän edustalta, junaradan päältä aukeava näkymä etelään. Keskellä kuvassa, kaukana näkyvä korkea rakennus on käsittääkseni Shibuyan Cerulean Tower Tokyu, jossa aikaisempi stipendinjakotilaisuus oli.

Meiji-metsä alkaa tästä portista.

Keisari Meiji pyrki parantamaan Japanin ja länsimaiden suhteita, ja tämä oli kuuleman mukaan myös viehtynyt mm. ranskalaisiin viineihin. Kuvan viinitynnyrit ovat ranskalaisten viinitarhureiden kunnianosoituksia Meijille tämän kuoleman jälkeen.

Tässä pestään kädet ja suu ennen itse temppeliin sisään astumista. Onneksi turisteille oli englanninkielinen lehtinen jossa oli tarkka selostus peseytymisrituaalista.

Meiji-temppelin sisäänkäynti. Jostain syystä iPhoneni hoksasi itsestään laittaa pyhä valo -erikoistehosteen päälle tähän kuvaan.

Temppeli metsineen oli varsin mukava yllätyslisä päivän ohjelmaani. Metsässä oli ihan huomattava määrä vieraita, mutta koon vuoksi tilasta ei tullut silti millään pulaa. Tarkastettuani metsän palasin takaisin alkuperäiseen ohjelmaan:

Kyseenomainen tie lienee Harajukun kuuluisimpia nähtävyyksiä, ja sisältää lukemattomia mitä erilaisimpia vaatekauppoja ja kahviloita.

Poikkesin Takeshita-tiellä kuvassa näkyvään crepe-kauppaan hankkimaan nopean lounaan. Sain 400 jeniä (noin 4 euroa) vastaan lätyn kaltaisen leivonnaisen, jonka sisään oli kääritty jotain juustotahnaa, currykastiketta, salaattia ja tonnikalaa. Kokonaisuus oli yllättävän makoisa!

Takeshita-tien toisesta päästä löysin vahingossa tällaisen, suomalaisten keskuudessa melko hyvin tunnetun japanilaisen vaatekaupan.

Tokiossa on kaiken kaikkiaan huomattavan vaihtelevia maisemia. Viimeisen kahden päivän sisällä olen nähnyt mm. seuraavanlaiset kaupunkinäkymät, jotka eroavat toisistaan kuin, no, päivä ja yö:

Urbaania viidakkoa lähellä Toranomonia, missä asuntoni sijaitsee. Montako tietä onkaan mahdollista rakentaa päällekkäin?

Tämä alue on asunnostani parin metropysäkin päässä. Vasemmalla alhaalla on todellakin virtaavaa vettä lasikaton päällä, ja kyseenomaisen lasikaton alla on käytävä paikalliselle metropysäkille.

Eilen oli turistipäivä, tänään go-treenauspäivä ammattilaisten kanssa; huomenna ajattelin taas vietää aikaa turistina, suuntana tällä kertaa futuristinen Odaiba-kaupunginosa, jossa sijaitsee myös mm. kopio New Yorkin vapaudenpatsaasta. Lisää kuvia lienee luvassa jokusen päivän sisään!