Hyvää joulua!

…On mitä tahtoisin sanoa, mutta minusta nyt on vielä vähän liian aikaista. Japanilaiset ovat kuitenkin eri mieltä; nyt marraskuun myötä monet kaupat ja kahvilat, Starbucksia myöten, ovat aloittaneet joulukampanjansa. Tulee hieman outo olo kun jo marraskuun alussa kaikkialla kuulee joululauluja, niin japaniksi kuin englanniksi laulettuja. Japanilaisethan eivät ole historiallisesti juhlineet joulua, vaan se on täydellisen lainattu länsimaista. Lisäksi japanilaiset juhlistavat joulua lähinnä kaupalliselta puolelta, koska suurin osa japanilaisista ei ole kristittyjä. Toisin kuin Suomessa, japanilaisten “perinteiset” jouluruoat rajoittuvat käsittääkseni lähinnä täytekakkuun.

Kuten mainitsin aiemmin, olimme Kurtin kanssa viime viikon torstaina ja perjantaina käymässä Innoshima-saarella, n. 700 kilometriä Tokiosta länteen. Tarkalleen ottaen kävimme Innoshimassa ainoastaan perjantaina: torstaina menimme junalla Takedaoon, pieneen japanilaiseen vuoristokylään melko lähellä Ōsakaa, ja majoituimme siellä ryokanissa, eli perinteisessä japanilaisessa majatalossa, yön yli. Perjantaiaamuna jatkoimme matkaa Takedaosta Innoshimaan, katsoimme Shūsaku-museon läpi, ja palasimme Tokioon myöhään illalla. Tässä jälleen tarinaa kuvien muodossa:

Tässä on nopein japanilainen luotijuna, nozomi (="toivo"). Nozomin nopeus on parhaimmillaan 300 km/h:n kieppeillä, ja keskinopeuskin on melkein kaksisataa kun otetaan pysähdykset huomioon. Tämä kuva on oikeasti paluumatkalta, kun emme tulleet aiemmin ottaneeksi kuvaa nozomi-junasta.

Nozomi-juna on toki suomalaisia vastineita selvästi nopeampi, mutta mukavuudessa ei ole valtavaa eroa. Lisäksi, menopaluu junalla Innoshiman lähelle ja takaisin maksoi kaikkiaan n. 360 euroa, mikä saa VR:n hinnoittelusta valittamisen tuntumaan aika turhalta. Tämä reissu lohkaisi siis melko tuntuvan osan matkabudjettiani, mutta toisaalta Innoshima on gon pelaajalle sellainen paikka, jota ei oikein viitsi jättää näkemättä jos tilaisuus löytyy.

Nozomi-juna kulkee ainoastaan suuriruuhkaisilla reiteillä; jouduimme myöhemmin matkan aikana vaihtamaan mm. tämän näköiseen lähijunaan kun aloimme lähestyä Innoshimaa.

Tässä osa ryokania jossa majoituimme. Tämä ryokan oli hajautettu useisiin pienempiin mökkeihin. Kylvyt ja päärakennus ruokaloineen olivat yhdessä vähän isommassa rakennuksessa, mutta vierashuoneet olivat kaikki erillään. Kuten näkyy, täälläkin päin alkaa olla vähitellen ruskaa, tosin lämpötila on edelleen pääasiassa 10-20 asteen välillä.

Majoituimme kaksikerroksisessa pikku mökissä, joka oli sen verran ahdas että kovin kuvaavaa kuvaa oli vaikea ottaa. Mökkiin sisältyi makuuhuone, tatamihuone (mistä kuva on otettu), "olohuone" (kuvan pöytä ja tuoli), vessa ja kylpyhuone yläkerrassa.

Tämä on osa yläkerran kylpyhuonetta. Nappia painamalla oheinen saavi alkaa täyttyä 39-asteisella kylpyvedellä.

Länsimaiset turistit poseeraamassa sillan edessä, joka oli heti ryokanin vieressä.

Ryokan-majoitukseen kuuluu oleellisena osana valtava päivälliskokonaisuus, johon sisältyy kaikenlaisia paikallisia erikoisuuksia. Ruoka maistuu poikkeuksetta mainiolta, mutta toisinaan on parempi olla tietämättä mitä tarkalleen syö!

Perinteiseen japanilaiseen tyyliin, ruoan ulkonäkö on aina vähintään yhtä tärkeää kuin maku.

Majoitukseen kuului myös aamiainen, jolta tämä kuva on. Aamiaiseen sisältyi mm. jonkinalaista kananmunatuotetta, riisiä, tofua, misokeitto, paistettua kalaa mädin ja maitin kanssa, ja niin edelleen.

Ryokan oli käytännössä täysin luonnon keskellä, minkä takia hämähäkit ja ravut eivät olleet lainkaan harvinainen näky.

Ryokan-majoitus olisi varmasti laittanut matkabudjettini täysin punaiselle, ellei Kurt olisi avokätisesti tarjonnut kaikkea.

Perjantaina jatkoimme junilla Takedaosta Onomichi-nimiseen rantakaupunkiin, jossa vaihdoimme bussiin joka vei Innoshima-saarelle.

Bussi ylitti mm. kuvassa näkyvän sillan matkalla Onomichistä Innoshimaan. Käsittääkseni tämä silta on alueen tunnetuimpia maamerkkejä.

Tämä kuva on siltä hautausmaalta, jolla Shūsakunkin hauta sijaitsee. Hautausmaa on perinteiseen japanilaiseen tyyliin hyvin täyteen ahdettu, mikä on järkevää ottaen huomioon miten vähän Japanissa on pinta-alaa suhteessa asukkaiden määrään.

Tarkempia yksityiskohtia Innoshiman-visiitistä on kuvien kera Go of Ten -blogissani englanniksi.

Tämä viikko on kulunut ihmeellisen nopeasti; aktiviteetteihini on sisältynyt mm. jokaviikottainen englannintunti ammattilaispelaajien kanssa, Nihon Ki-inin väen illanvietto, mihin sisältyi sosialisointia englanniksi ja japaniksi sekä hyvää japanilaista ruokaa, ja päivällinen erään toisen amerikkalaisen gon pelaajan kanssa, joka myös asuu ja työskentelee Tokiossa. Tähän mennessä uusia tuttavuuksia on tullut valtavalla syötöllä lisää. Hauskana yksityiskohtana, eilen satuin törmäämään suomea puhuvaan perheeseen tässä asuinrakennuksessani, samassa kerroksessa kuin missä itse majoitun.

Ensi viikolla on luvassa entistä enemmän tekemistä: maanantaina pääsen ensimmäistä kertaa ammattilaispelaajien opiskelutapahtumaan (研究会＝kenkyuukai), päästen viimeinkin selvittämään miten ammattilaiset itse tarkalleen opiskelevat goota. Maanantai-iltapäivällä minua haastatellaan paikalliseen lehteen, käsittääkseni englanniksi. Tiistaina on jälleen englannintunti, ja keskiviikkona menen tutustumaan go-kouluun jossa inseit kuulemma tavanomaisesti käyvät; sitä pitää käsittääkseni Mimura Tomoyasu, 9-dan. Torstaina on vuorossa haastattelu Skypen välityksellä Helsingin Sanomille, ja perjantaille olen saanut kutsun Jokohamalaiseen go-salonkiin yhdeltä ammattilaispelaajatuttavaltani. Eipähän lopu tekeminen kesken!