Vuodenvaihteesta lähtien olen lisännyt go-opiskelujeni määrää entisestään; nykyään käytän käytännössä joka päivä vähintään 3-4 tuntia opiskeluun, useimpina päivinä enemmänkin. Keskimääräinen viikkorytmini on seuraava:

• Maanantai: Sisältää itseopiskelua tehtävien ratkaisemisen ja viikottaisen japanilaisen go-lehden (週刊碁＝しゅうかんご＝shuukan go＝ “viikottainen go”) lukemisen muodossa; toisinaan menen myös iltapäivällä Mimura Tomoyasu 9-danin dojolle jos energiaa riittää. Lisäksi teen peliläpikäyntejä joilla rahoitan elämistäni Japanissa.
• Tiistai: Aamupäivällä itseopiskelua tehtävien ratkaisemisen ja nettipelien muodossa, iltaisin 17:45 alkaen englannintunti ammattilaisten kanssa Nihon Ki-inillä, jota seuraa käytännössä aina ravintolaillallinen (jonka ammattilaiset ystävällisesti tarjoavat englanninopettajille). Meitä on keskimäärin 2-3 englanninopettajaa ja noin 5-8 ammattilaista paikalla joka kerta.
• Keskiviikko: Aamupäivällä mahd. itseopiskelua, 16-21 Mimuran dojolla. Dojolla harjoittelu koostuu tehtävien ratkomisesta, pelaamisesta, pelattujen pelien läpikäynnistä (joko opettajan tai vastustajan kanssa) ja ammattilaispelien opiskelusta.
• Torstai: Aamuisin noin 9-13 Kurtin asunnolla käy siivooja (paikalla kirjoitushetkelläkin), jota olen “vahtimassa” koska Kurt on useimmiten töissä eikä siivoojalla ole asunnon avainta. Siivoojan lähdön jälkeen olen viime aikoina mennyt Nihon Ki-inille seuraamaan miten ammattilaispelien kirjaus tapahtuu käytännössä, jotta voisin kenties itse tulevaisuudessa kirjata pelin tai pari. Ammattilaiset pelaavat turnauspelejä lähinnä torstaisin.
• Perjantai: Käytännössä sama kuin keskiviikko, eli aamupäivällä itseopiskelua ja 16-21 dojo.
• Lauantai, sunnuntai: 9:10-16:40 insei-opiskelua Nihon Ki-inillä. Sunnuntaisin pidän lisäksi 20-21 luennon internetitse, joka on jälleen Japanissa asumisen rahoitusta varten.

Mimuran ylläpitämä dojo sijaitsee vähän Tokion ulkopuolella, ja matka julkisilla liikevälineillä sinne kestää noin 50 minuuttia. Käytännössä vastaavaa harjoittelua voisi suorittaa asunnollakin (pelien pelaaminen, läpikäynti, harjoitustehtävien tekeminen, ammattilaispelien opiskelu), mutta olen kokenut että dojon opiskeluympäristö 9-danin ammattilaisineen on huomattavasti otollisempi kuin asunto, jossa viettää suurimman osan ajasta muuten.

Eilen sain lähetettyä paketillisen tavaraa Suomeen päin — harmikseni tajusin juuri että unohdin ottaa kookkaasta pahvilaatikosta kuvan. Pahvilaatikon sai näppärästi ostettua läheisestä postitoimistosta noin kolmen euron hintaan. Paketille tuli lopulta painoa 16 kiloa, sisältäen mm. ison määrän kirjoja ja vaatteita. Laivapostilla sillä kestää noin 2kk ehtiä Suomeen asti, ja hintaa postitukselle tuli noin 90 euroa. 16 kilon lähes neliön muotoista pakettia on yllättävän raskasta kantaa! Onneksi postitoimistolle on matkaa vain noin 300 metriä.

Paketin lähettämisen (sekä lähetettävän tavaran etsimisen) lisäksi jokapäiväisessä elämässä ei ole ollut viime aikoina mitään erityisen ihmeellistä — mitä nyt tein viime viikolla haastattelun NHK:lle (Nippon hōsō kyōkai = Suomen yleisradion japanilainen vastine) ja tällä viikolla toisen haastattelun Nihon Ki-inin Igo mirai (“go-tulevaisuus”) -lehdelle. NHK:n haastattelua ei nauhoitettu, mutta se oli vasta ensimmäinen osa; kuulemma suunnitelmissa on tulla kuvaamaan Nihon Ki-inin insei-opiskelujani sekä Mimuran dojon opiskelujani kameroiden kanssa myöhemmin. Päivämääriä ei ole tarkemmin selvillä vielä. Igo mirain haastattelu oli puolestaan aika leppoisa, sen teki japanilainen tuttavani Tomotaka Urasoe, joka on ennestään tuttu insei-asioiden hoitamisesta ja englannintunneilta. Kysymykset olivat tavanomaista “miten opiskelut sujuvat?” ja “minkälainen arkiviikkosi on?” Näiden lisäksi vielä Italian go-lehti Shudan lähetti minulle juuri eilen kysymykset internet-haastattelua varten! Marraskuun HS- ja Josei no hiroba -ruljanssin jälkeen pari haastattelua lisää ei vaikuta enää isolta jutulta, vaikka NHK:n kuvaukset vähän jännittävätkin.

Edellisten lisäksi viimeinen huomionarvoinen seikka on, että koin viimein ensimmäisen havaittavissa olevan maanjäristykseni! Tarkemmin sanoen, olen kokenut niitä melkein jo toistakymmentä. Mikään näistä ei ole ollut erityisen iso tapaus, onneksi — järinän tuntee, mutta vahinkoja ei satu. Parhaimmat tapaukset ovat olleet sunnuntain insei-pelien aikana tapahtuneet kaksi järistystä, jotka saavat pelitilanteen yllättäen paljon jännittävämmäksi. Mielenkiintoisesti molemmat järistykset tapahtuivat pelissäni samaa vastustajaa vastaan, mutta kahden viikon aikavälillä.

Suomessa on ilmeisesti viime aikoina tullut lunta riittävissä määrin. Täällä Japanissa olen nähnyt lumisadetta noin neljänä päivänä, ja ehkä kolmena päivänä maa on ollut vähän valkoinen aamulla (ainakin ikkunasta näkyvällä rakennusmaa-aukiolla). Viime aikoina lämpötila täällä on noussut yli kymmeneen päivällä, ja Japanissa taitaakin olla virallisesti jo kevät. Kirsikankukka-aikaan on ilmeisesti kuitenkin vielä runsas kuukausi.

Blogipäivitys ei olisi mitään ilman uusia kuvia, mutta harmikseni tajusin etten ole viime aikoina ehtinyt räpsimään mitään erityisen hienoa. Tällä kertaa näytille tulee hieman erikoisempaa japanilaista arkkitehtuuria!