Viime kirjoituksesta on vierähtänyt jo melkein kuukausi, tarkoittaen että tätä tekstiä varten on entistä enemmän sisältöä kirjoitettavana. Tyttöystäväni Elina tuli 19. joulukuuta runsaan kolmen viikon visiitille Japaniin, viettäen pari viikkoa Tokiossa ja runsaan viikon Sapporossa, missä oli noin kaksi vuotta sitten vaihto-oppilaana. Minulla oli sopivasti samaan aikaan lomaa insei-opiskeluista, ja otin myös jonkin verran vapaata Mimuran go-koulusta, painottaen enemmän Tokion nähtävyyksien katselua.
Elinan ensimmäiselle kokonaiselle päivälle Japanissa oli varattu mm. viimeinen joululomaa edeltävä englannintunti ammattilaispelaajien kanssa, jossa Elina pääsi mm. pelaamaan pari-gota (tarkoittaen sellaista muunnelmaa gosta, missä on kaksi kahden hengen joukkuetta, ja joukkueen pelaajat pelaavat vuorotellen siirtoja) ammattilaispelaajien kanssa. Englannintuntia seurasi tavanomainen ravintolapäivällinen.
Seuraavana torstaina kävimme Ghibli-museossa, Ghiblin ollessa Suomessakin nykyään melko tunnettu japanilainen animaatiostudio, joka on valmistanut mm. piirroselokuvat Prinsessa Mononoke, Näkymätön ystävä, Henkien kätkemä ja Porco Rosso. Museossa on näytillä paljon studion elokuviin liittyvää rihkamaa, mukaanlukien mm. elokuvien teossa käytettyjä tarinatauluja. Valokuvaaminen on museossa ehdottomasti kielletty — museovastaavat haluavat että vieraat nauttivat museosta sen sijaan että räpsivät kuvia kaikesta mahdollisesta — ja sen takia en voi näyttää kuvia sieltä.
23. joulukuuta on nykyisen Japanin keisarin syntymäpäivä. Vain kahtena päivänä vuodessa, joista keisarin syntymäpäivä on toinen, Japanin keisarillisen palatsin länsiosa on auki yleisölle. Molempina päivinä keisari myös esiintyy yleisölle ja pitää lyhyen puheen, tarkoittaen että molemmat päivät ovat valtavia yleisöspektaakkeleja kymmenine tuhansine vieraineen ja erityisen tarkkoine turvatoimineen. En saanut viedä reppuani sisään palatsialueelle, vaan minun piti jättää se turvatarkastukseen, josta sain sen takaisin vierailun jälkeen. Keisarin puhe kesti vain runsaan minuutin, jossa tämä mm. esitti huolensa maaliskuun 2011 katastrofin uhrien puolensa. Sekä puhetta ennen että sen jälkeen yleisö heilutti paperisia Japanin lippuja huutaen “banzai”, mikä on japanilainen vastine hurraahuudolle. En näköjään päätynyt ottamaan yhtään kuvia palatsivisiitistä, mikä ei ole toisaalta valtava menetys, sillä olisin saanut kuvaan ikuistettua vain valtavia liikkuvia ihmismassoja.
Joululoman aikana tuli käytyä myös yhdessä tokiolaisessa akvaariossa ja eläintarhassa. Akvaariosta löytyi mm. saukkoja, “puolikaskalaksi” ristimämme möhkäkala (joka voi tyypillisesti painaa yli tonnin), pingviinejä sekä palloa kuonollaan tasapainotteleva merileijona -klisee (muutama kuva alla).



Uenon eläintarha oli pinta-alaltaan mm. Korkeasaarta pienempi, mutta sisällön puolesta siellä tuntui olevan vähintään kaksinkertainen määrä eläimiä Korkeasaareen nähden. Eläintarhasta löytyi mm. pandoja, gorilloja, jääkarhuja, norsuja ja kirahveja, mutta myös esimerkiksi harvinaisempia kapybaroja eli vesisikoja, joka on maailman suurin jyrsijä, painaen tyypillisesti 30-60 kiloa.


Seuraava kuva ei ole enää mistään eläintarhasta, vaan yhden satunnaisen ravintolan ulkopuolelta.

Kuvassa esiintyvät kalat ovat fuguja, eli huomattavan myrkyllisiä pallokaloja, joita valmistetaan melko paljon ruoaksi Japanissa. Ainostaan fugun maksa on varsinaisesti myrkyllinen, mutta jos kokki on varomaton, maksasta saattaa päätyä myrkkyä itse kalan lihaan. Wikipedian mukaan vuosina 1996-2008 fuguun kuoli 34 ihmistä. Fugun syönti on kiellettyä Japanin keisarilta.
Vierailimme myös Odaibassa, katsellen mm. venetsialaisittain sisustettua kauppakeskusta sisältä käsin. Japaniin lähitulevaisuudessa suuntaavat turistit voivat iloita siitä, että Odaiban gundam-robotti on rakennettu ja laitettu uudestaan näytille:

Niin jouluna kuin uutena vuotenakin tuli seisottua niin paljon jonoissa, että mikään suomalainen väkimassa tuskin saa minusta enää minkäänlaista reaktiota aikaan. Tässä havainnollistavia kuvia:

Suuntasimme jouluaattona Disneylandiin, kuten teki puolet muustakin Tokion väestä. Suosituimpiin laitteisiin päästäkseen piti jonottaa yli kaksi tuntia — onneksi huvipuisto oli hienoa katsottavaa muutenkin!

Uuteen vuoteen mennessä jonottaminen oli käynyt jo rutiininomaiseksi. Tässä kuvassa olemme jonottamassa pääsyä Asakusan kuuluisaan temppeliin juuri ennen vuoden vaihtumista. Tämä jonotus oli kevyestä päästä, kestäen vain runsaan tunnin.

Tämä on uuden vuoden päivältä, eräästä temppelistä melko läheltä Nihon Ki-iniä. Temppelin lähistöltä löytyi valtavia määriä pieniä kojuja, joista sai perinteistä japanilaista uuteen vuoteen liittyvää rihkamaa sekä erilaisia perinneruokia.
1. päivä tammikuuta Elina siirtyi Sapporoon vierailemaan vanhojen koulukavereidensa luona, ja minä puolestani palasin opiskelemaan gota. 5. päivä tammikuuta (numero viisi lausutaan japaniksi “go”) Nihon Ki-in järjesti uuden vuoden seremonian, jossa laitoksen arvokkaammat työntekijät toivottivat uutta vuotta japanilaiselle go-yhteisölle. Tilaisuuteen kuului myös naispuolisten ammattilaisten pelaama näytöspeli, jota huippuammattilaiset selvensivät yleisölle, sekä seisova pöytä ja ystävyyspelejä ammattilaisten kanssa. Viime viikonloppuna, eli 7.-8. tammikuuta, pelasin vuoden ensimmäiset insei-pelit, saaden tukevan tuloksen neljällä voitolla ja kahdella tappiolla, vaikka olin ensimmäisten pelien aikana aika tuntuvasti ruosteessa. Viime maanantaina osallistuin ensimmäistä kertaa vähään aikaan jälleen Mimuran koulun aktiviteetteihin, kuten minulla on myös suunnitelmissa tehdä tänään. Ensi viikosta lähtien käyn siellä todennäköisesti kolmesti viikossa.
Lomat on loikoiltu, nyt on aika keskittyä jälleen olennaiseen sisältöön eli gon opiskeluun! Deadline paluuseen on jo alle neljän kuukauden kuluttua, tarkoittaen että visiittini Japanissa on nyt melko tarkalleen puolivälissä.