Mielenkiintoisena jälkituloksena stipendinjakotilaisuudesta sain jälkikäteen, kuitenkin jo noin viikko sitten, kutsun herra Katayaman 102-vuotissyntymäpäiväjuhliin, jotka pidetään ensi viikon maanantaina. Kyseessä on Japani-Suomi-yhteisön iäkäs puheenjohtaja, joka ei kyennyt osallistumaan itse stipendinjakotilaisuuteen oltuaan hetkellisesti silloin sairaana. Koska kyseessä on oiva tilaisuus luoda lisää kontakteja Japanissa ja harjoitella kieltä, otin kutsun luonnollisesti vastaan. Juhlat pidetään maanantai-iltana Jiyugaokassa, joka on noin puolen tunnin ajomatkan päässä Tokion keskustasta, mutta minulle on järkätty ilmeisesti oma autokyyti. Toistaiseksi on ollut vielä hankalaa totutella näin hyvään palveluun. Samaan aikaan toisaalla, opetettaessa englantia ammattilaispelaajille, minua kohdellaan ihan selvästi opettajana, ammattilaispelaajien aukoessa minulle ovia yms.. Kaikkeen sitä joutuu!

Continue reading →

Kirjoitushetkellä vaikuttaisi, että viimeisistäkin jetlageista on tullut päästyä eroon. Maanantaina ja tiistaina vielä tuntui että unirytmi oli vähän sekaisin, mikä kävi ilmi mm. siitä, että jo kuudelta illalla oli lieviä vaikeuksia pitää silmiä auki. Toisaalta siitä kun virkistyi illemmaksi, niin oli vaikea saada nukahdettua ennen kello kahta.

Tiistai-iltana minulla oli ohjelmassa haastattelu Simon Van Bockstalin kanssa sekä eräänlainen opintopiiri muutamien Nihon Ki-inin ammattilaisten kanssa. Simon on belgialainen japanologian maisteri sekä gon pelaaja, joka otti minuun yhteyttä ihan muutamia päiviä ennen lähtöäni Japaniin. Hän oli matkustamassa Tokioon samoihin aikoihin Helsingin kautta Finnairilla, ja tiedusteli että olemmeko mahdollisesti jopa samassa koneessa. Kävi ilmi että lennot olivat vuorokauden päässä toisistaan, mutta sovimme silti tapaamisen Nihon Ki-inille — Simonia kiinnosti tehdä minusta haastattelu ja jakaa se internetissä, kun länsimaalaiset inseit ovat kuitenkin melko harvinainen asia. Tapasimme ensimmäisen kerran jo viikko sitten perjantaina, ja tämän tiistaisen haastattelun oli tarkoitus olla jatkoa siitä, kun viikonlopun jälkeen minulla olisi käsitystä minkälaista insei-opetus on.

Tiistaina kuitenkin Yuurakuchoo-metrolinjassa oli jonkinlainen onnettomuus, joka aiheutti noin puolen tunnin viivästymisen matkallani Nihon Ki-inille. Emme ehtineet hoitaa haastattelua loppuun kasvotusten, koska opintopiiri oli jo alkamaisillaan, joten teimme sen myöhemmin internetitse. Opintopiiri oli Nihon Ki-in-kontaktini, Kobayashi Chizun keksimä konsepti, jonka ideana on opettaa nuorille ammattilaispelaajille englantia ja minulle gota; käytännössä siis minä esitän inseinä pelaamiani pelejä, ja ammattilaiset pyrkivät kommentoimaan niitä englanniksi. Puolisentoista tuntia vierähti nopeasti, ja jatkoimme sieltä Nihon Ki-inin lähistöllä olevaan japanilaiseen ravintolaan, jossa söimme ties minkälaista ruokalajia: mm. grillattua sanma-kalaa, kiinankaalia jota dipattiin ruskeassa maukkaassa kastikkeessa, grillattua lohta ja kanaa, ja niin edelleen. Ruoka oli oikeastaan ehkä tyyliltään enemmän kiinalaista kuin japanilaista. Olin lähtenyt haastattelua varten liikkeelle vähän ennen viittä, ja palasin takaisin asunnolle vasta puoli yhdentoista maissa.

Keskiviikkona oli Chujo Watanabe -stipendin jakotilaisuus. Siirryin kahdeksitoista Shibuyaan Cerulean Tower Tokyu hotelliin, jonka 39. kerroksessa stipendi jaettaisiin. Pienenä lisäkoukkuna, minun oli määrä pitää tilaisuuden aikana pieni puhe japaniksi siitä, miksi aloin pelata gota, minkälainen go-skene Suomessa on, ja mitä haluan Japanin-matkaltani. Tilaisuudessa oli 20 arvovaltaista vierasta aina Tokion Suomen suurlähettilästä myöten. Stipendin jako oli heti aluksi puheiden saattelemana, minkä jälkeen siirryttiin lounastamaan. Ulkona oli sateinen ja sumuinen sää, mikä toisaalta ei tehnyt ikkunoista avautuvia maisemia paljoa huonommiksi; sumuinen Tokio näytti myös hienolta, ja näkyvyyttä oli kohtuullisen kauaksi asti. Ennen jälkiruokaa pidin viimein puheeni, johon olin valmistautunut muistilapun kanssa; jouduin turvautumaan siihen melko paljon saadakseni sanat ja lauseenrakenteet suunnilleen oikein. Puhe sujui onneksi varsin mukavasti, ja vieraat tekivät innoissaan tarkentavia kysymyksiä. Jotenkin keskustelu eteni jopa sinne asti, että eräs vieraista lupasi lahjoittavansa kayaisen (arvokas puulajike) jalkalautansa minulle jos selviän ammattilaiseksi asti! Moisen kapineen rahallinen arvo on helposti kymmeniä tuhansia euroja, joten minun pitää muistaa kieltäytyä lahjasta vaikka jotenkin pääsisinkin ammattilaiseksi asti.

Stipendirahojen mukana sain myös riisipaperille käsin kirjoitetun hienon diplomin ja kaksi japaninkielistä kirjaa, jotka sisältävät suomalaisten kirjoittamia esseitä.

Stipendirahat tulivat tällaisessa kuoressa!

Kämppikseni Kurt mainitsi minulle ohimennen päivä tai pari takaperin, että alkuviikosta oli yöllä ollut kuulemma ihan tuntuva maanjäristys. Minä en muista heränneeni vastaavaan, joten periaatteessa ensimmäinen maanjäristys on edelleen kokematta!

Olen saanut jokseenkin asetuttua Tokioon viimeisten kolmen päivän aikana. Majoitun Toranomon-kaupunginosassa Tokion ydinkeskustassa go-tuttavani Kurtin luona — tutustuimme Kiinassa Experience Go in China -go-leirillä 2009, ja sittemmin olen pitänyt Kurtille go-oppitunteja internetissä. Luonnollisesti nyt järjestän Kurtille go-opetusta vastineeksi majoituksesta. Majoituspuitteet lähestyvät luksusta; en kehtaa ottaa ainakaan vielä kuvia sisältä, kun emme ole saaneet paikkoja kunnolla järjestykseen, mutta tässä muutama kuva lähistöltä. Asunto sijaitsee paikallisessa pilvenpiirtäjässä Toranomon-kaupunginosassa.

Pilvenpiirtäjän vastaanottoaula. Kuvassa näkyvän japanilaisen miehen työnä on kumartaa ohikulkeville ihmisille kohteliaasti. Kaikki ovet aukeavat automaattisesti.

Näkymä asunnon parvekkeelta, viidennestä kerroksesta. Hitusen oikealla olisi vielä kerrostalo, jonka yläpuolella pilkottaa Tokio Towerin huippu.

Majoituksessa ei ole yhtään minkäänlaista valittamista: sijainti on loistava, matkaa Nihon Ki-inille, missä opetus tapahtuu, on nelisen kilometriä, ja asunnon varustelu lähestyy futuristista. Muun muassa wc-pönttö hoksaa kun joku tulee vessaan, ja avaa pöntön kannen automaattisesti. Kylpyhuoneesta löytyy jopa katkaisija kylpyhuoneen peilin lämmittämiselle, jotta peilin huuruuntumisen voi estää suihkun tai kylvyn aikana.

Tähän mennessä olen päätynyt käymään Nihon Ki-inillä joka päivä: keskiviikkona selvitimme metroreitin sinne, torstaina kävin maksamassa ensimmäisen osan opiskelumaksusta, 81 900 jeniä (loput, noin 60 000 jeniä, maksan ensi viikolla kun saan Suomalais-japanilainen yhdistys ry:n stipendin), ja tänään kävin belgialaisen japanologian maisterin Simonin, joka on myös gon pelaaja, haastateltavana. Päädyin myös tänään pelaamaan yhden pelin Nihon Ki-inin go-salongissa; spontaanisti tyhjästä ilmestyvä länsimaalainen insei hämmennytti salongin pitäjät niin pahasti, että kun sopivaa vastusta ei ollut tarjolla natiivien vierailijoiden puolelta, yksi salongin pitäjistä päätyi pelaamaan minua vastaan. Peli ei ollut mikään erityinen tyylinäyte kummaltakaan, mutta päädyin voittamaan luovutuksella melko vaivattomasti.

Vähemmän yllättäen Nihon Ki-in -rakennus onkin minulle nyt jo päällisin puolin huomattavan tuttu. Olen käynyt useissa Hikaru no Go -sarjakuvasta tutuissa huoneissa, titteliotteluista kuuluisa Yuugen no Ma -huone mukaanlukien. Tänään meidät itse asiassa laitettiin Simonin kanssa Yuugen no Ma -huoneen go-laudan ääreen, ja saimme jopa pelata pari siirtoa laudalle! Kuvia kyseenomaisesta tapahtumasta saataneen vielä myöhemmin.

Japanin kieli on toistaiseksi auennut jotenkuten. Puhuminen tuottaa edelleen hankaluuksia, kerran en ole lainkaan tottunut puhumaan sitä, mutta kun japanilaiset puhuvat, olen pysynyt aika tehokkaasti perillä sisällöstä. Tekstejä lukiessa saan melko alituiseen tarkistaa sanakirjaa kanjien kohdalla, mutta kehitystä sielläkin puolella on jo havaittavissa. Esimerkiksi 戦 esiintyy go-kirjallisuudessa usein: 戦える (“tatakaeru”) tarkoittaa “taistella” ja 戦略 (“senryaku”) tarkoittaa (sota)strategiaa. Merkkien kirjoittaminen käsin ulkomuistista on keskimäärin haastavaa, mutta tunnistaminen ja oikean lukutavan keksiminen vielä melko helppoa.

Huomenna lauantaina alkaa viimein varsinainen go-opiskelu. Inseiden on määrä tulla Nihon Ki-inille viimeistään 9:10 aamulla, ja pelit alkavat 9:30. Uutena inseinä aloitan alimmasta ryhmästä, E-ryhmästä (A-ryhmä on ylin). E-ryhmä pelaa kuusi peliä joka viikonloppupäivä, 30 minuutin aika-asetuksin ilman lisäaikaa. Suomalaisilla standardeilla peliajat ovat siis huomattavan lyhyet. Kuukauden pelien jälkeen jokaisesta ryhmästä neljä parasta pääsee nousemaan ylempään ryhmään, ja neljä huonointa laskee alempaan ryhmään (A- ja E-ryhmät muodostavat luonnolliset poikkeukset tässä).  E-ryhmässä on lisäkseni 10 muuta pelaajaa: jakojäännöspelaaja vaihtelee, ja saa ilmeisesti tavanomaisesti pelata ammattilaisopettajaa vastaan. Pelien välissä, jos aikaa riittää, on mahdollista kysyä joltakulta opettajista kommentaaria omaan peliin. Opiskelu päättyy iltapäivällä neljän ja viiden välillä, riippuen siitä kuinka nopeasti viimeinen peli loppuu.

Lukijoita kiinnostanee tietää, että A- ja B-ryhmissä on 10 inseitä, C-ryhmässä 12, D-ryhmässä 14 ja E-ryhmässä nyt 11. Jos E-ryhmän koko laskisi liikaa, se yhdistettäisiin D-ryhmän kanssa. Nykyisten inseiden joukossa ei ole tällä hetkellä muita länsimaalaisia.

Herätykseen on aikaa enää noin kahdeksan tuntia, joten alkaa olla aika siirtyä yöpuulle! Raporttia viikonlopun tapahtumista tulee parin-kolmen päivän sisällä!

Tervetuloa insei.japanissa.fi:hin! Tämä on Antti Törmänen 6 danin ylläpitämä blogi, joka rupeaa täyttymään teksteillä Antin arkipäiväiseen elämään Japanissa sekä insei-kokemuksiin liittyen. Tätä blogia ylläpidetään Go of Ten -blogin rinnalla, ja blogien sisällöt voivat toisinaan olla päällekkäisiä. Nyrkkisääntönä Insei Japanissa -blogiin tulee enemmän arkipäiväisempää tekstiä jokapäiväisestä elämästä, ja Go of Teniin tulee enemmän go-peliin liittyvää detaljikasta materiaalia.

Jo tässä vaiheessa haluaisin kiittää vanhempiani, isovanhempiani, isoveljeäni ja tyttöystävääni saamastani kannustuksesta, sekä Suomalais-Japanilainen Yhdistys ry:tä sekä Jaakko Virtasta Virte-metalli-yrityksineen kannustuksesta sekä taloudellisesta tuesta. Teidän ansiostanne tämä opintomatka pystyi toteutumaan!